yksi sinne ja toinen tänne"
voksi tai puoliorvoksi noin 25 000 lasta. Suu-
rin osa orvoiksi jääneistä oli niin sanottuja
punaorpoja eli punaisten puolella taistellei-
den lapsia. Erityisen paljon heitä oli Etelä-
Suomen suurilla paikkakunnilla kuten Hel-
singissä, Tampereella ja Turussa.
Sisällissotaan johtanut yhteiskunnallinen eri-
arvoisuus jatkui myös sodan jälkeen, mikä
vaikutti myös sotaorpoihin kohdistettuihin
toimenpiteisiin, sillä heissä nähtiin kasvavan
uuden kumouksen siemen. Niinpä orpoja py-
rittiin sijoittamaan siten, että heidät saatiin
kasvatetuiksi suhtautumaan yhteiskuntaan
myönteisesti. Sotaorpohuollon myötä valtio
puuttui aiempaa laajemmin lastensuojeluun.
gradu -työssäni tutkin punaorpojen integroin-
tia Turussa. Tutkimuksessa tarkastellaan, mi-
ten Turun lastensuojelusta vastaavat tahot
reagoivat tähän taloudellisesti ja ideologisesti
haastavaan tehtävään eli miten punaorpojen
huolto järjestettiin, mihin ja millaisiin olosuh-
teisiin orvot sijoitettiin. Lisäksi tutkitaan
muuttuivatko huollolliset käytännöt tuona ai-
kana ja miten aika muutti kaupungin köy-
häinhoitoa. Tutkimuksessa tehdään ymmär-
rettäviksi Turun punaorpoihin liittyneet las-
tensuojelun eri vaiheet ajan yhteiskuntaolojen
ja aatteiden taustaa vasten.
kuin koiran pennut, yksi sinne ja toinen tänne". Tu-
run punaorpojen huolto vuosina 19181936. Turun
yliopisto, historian laitos, Suomen historia, 2007.
1918 tapahtumat..."
dän avustamistaan. Pian sisällissodan jälkeen
käynnistettiin toimet virallisen avun saami-
seksi invalideille, leskille ja orvoille. Valkois-
ten invalideille ja kaatuneiden omaisille talo-
udellisesta tuesta säädettiin vuonna 1919 lail-
la. Punaorpojen huolto järjestettiin kontrol-
loivan köyhäinhoidon kautta, erillään val-
koisten orpojen huollosta.
sa useita 1920-luvulla, mutta ne eivät tuotta-
neet tulosta. Vihdoin vuonna 1941 tehdyn
aloitteen jälkeen perustettiin komitea selvittä-
mään avun tarpeessa olevien leskien määrä.
Vuoden 1942 kesäkuuhun mennessä komitea
sai noin 5 500 hakemusta.
läänissä. Noin kaksi kolmasosaa punaleskistä
oli iältään 3044-vuotiaita. 92 % leskistä jäi
yhden tai useamman lapsen yksinhuoltajaksi.
Tavallisimmin leskellä oli kolme lasta. Hake-
mus antoi leskille myös tilaisuuden kertoa
oman näkökulmansa sotaan ja sen seurauk-
siin.
pagandana kuin todellisena sosiaalisena huol-
tona, ja vaatimukset punaleskien aseman ko-
hentamisesta jatkuivat eläkkeiden myöntämi-
sen jälkeen. Lopulta vuoden 1948 sotilasvam-
malaki toi sisällissodan molemmat osapuolet
saman lain piiriin.
ole syyni Vuoden 1918 tapahtumat...". Punaleskien
avustaminen 19181948. Joensuun yliopisto, histo-
rian laitos, Suomen historia, 2006.